STS
Historia
Jäsenet
Galleria
Toimihenkilöt
Linkit




Galleria
   
Sakari Viinamäki
 FM Jyväskylän yliopisto
-  asuu  Lappajärvellä


TÄLTÄ NE TUNTUVAT

Olen pikkupojasta asti tykännyt piirtämisestä, kuvien tekemisestä ja olen aina värkännyt koirien kanssa. Tällä hetkellä meillä puuhataan ajokoirien ja karjalankarhukoirien kanssa. Koirat tulevat voimakkaasti kuviini ja niissä tuntuu vielä olevan rajattomasti hommia, vaikka jotkut tuttavani sanovat että taas noita samoja rakkeja. Kuvissa esiintyy melkein aina mustanpuhuva koira frontaaliasennossa niin suurena että tuskin mahtuu kuva-alaan ja kehysten sisälle. Koiran kuono on vanhuuttaan harmaantunut ja sillä on ne mystiset yösilmät. Nämä ruskeat pilkut silmien päällä esiintyvät tavallisesti mustaruskeilla koirilla.

Minun koirani pitävät silmiään aina kiinni. Onkohan niillä siihen jokin syy? Katsovatko ne sisäisiä maisemia vai ovatko niin hienotunteisia? Nimittäin jos koiraeläin tuijottaa kiinteästi, se vaatii jotakin tai valmistautuu hyökkäämään. Nämä koirat eivät todellakaan hyökkää. Niitä ei tarvitse yhtään pelätä. Lisäsävyjä ja merkityksiä kuviin tulee taustamaisemista, koiran koon vaihtelusta ja joskus erilaisesta rekvisiitasta. Mitään yksitoikkoista näissä kuvissa muka on?  Yritän saada ne selkeän yksinkertaisiksi ja jätän niistä pois monenlaista turhaa. Tyylittelen hiukan. Joskus koiraa on kylläkin venytetty niin pitkulaiseksi että hirvittää melkein.

Tuntuu suurelta puutteelta, että en ole saanut minkäänlaista taideopetusta, ellei aineyhdistelmääni kuuluvia taidehistorian opintoja  -  cum laude approbatur  - arvosana Jyväskylän yliopistossa  -  lasketa sellaiseksi. Ammattitaiteilijoiden töistä myös hyötyy paljon. Muutaman kerran oikeat taitelijat ovat juryttäneet koiriani näyttelyihinsä

Nämä minun koirani ovat mielessäni olleet pitkään turvallisina talonvahteina mutta viime aikoina joillekin niistä on ajatuksissani tullut vanhojen myyttien tapaisia  kuolemaan liittyviä tehtäviä. Yhden nimenä onkin Noutaja. Ne odottelevat uskollisesti kuin koirat ikään ja saattelevat lähtijän tuonpuoleiseen. Koiran ja ihmisen 300 000 - 400 000 vuotta vanha kaveruus kestää loppuun asti. Kuvieni koirat eivt ole pelottavia  kuten antiikin kreikkalaisten kolmipäinen koirahirviö Manalan vahti  Kerberos. Ne muistuttavat minun ajatuksissani enemmän vanhaa Egyptin kulttuurin Anubis-koirahahmoa, joka saattelee vainajan Osiriksen tuomioistuimen eteen ja on valvomassa vainajan sydämen punnitusta.

Lempeästä kuolemasta mieleen tulee vielä Hugo Simbergin ystävälliset luurankomiehet, jotka miltei anteeksipyydellen lähtevät johdattelemaan vainajaa. Millaisiahan ovat olleet suomalaisen mytologian "villahäntäiset tuonenkoirat", jotka vahtivat Manalan porttia? Ovatkohan nämä minun Mustini ja Vahtini liian juhlavassa seurassa, kun vertailen niitä ikivanhojen myyttien koiriin. Mutta jos haluaa, niitähän voi katsella vain normaaleina pihan vahtikoirina ja olla turvan takana. Möröt eivvät uskalla tulla pimeällä pihaan.

Sakari Viinamäki
Klikkaa isommaksi


Potilas 2010


Aamutuimaan 2009

Iltatähti 2012


Musti 2013


Sisällä vai ulkona 2013


Viimeinen tilaisuus 2017


Noutaja 2015