- Sakari Viinamäki
FM Jyväskylän yliopisto
- asuu Lappajärvellä
TÄLTÄ NE TUNTUVAT
Olen pikkupojasta asti tykännyt piirtämisestä, kuvien tekemisestä ja
olen aina värkännyt koirien kanssa. Tällä hetkellä meillä puuhataan
ajokoirien ja karjalankarhukoirien kanssa. Koirat tulevat voimakkaasti
kuviini ja niissä tuntuu vielä olevan rajattomasti hommia, vaikka
jotkut tuttavani sanovat että taas noita samoja rakkeja. Kuvissa
esiintyy melkein aina mustanpuhuva koira frontaaliasennossa niin
suurena että tuskin mahtuu kuva-alaan ja kehysten sisälle. Koiran kuono
on vanhuuttaan harmaantunut ja sillä on ne mystiset yösilmät. Nämä
ruskeat pilkut silmien päällä esiintyvät tavallisesti mustaruskeilla
koirilla.
Minun koirani pitävät silmiään aina kiinni. Onkohan niillä siihen jokin
syy? Katsovatko ne sisäisiä maisemia vai ovatko niin hienotunteisia?
Nimittäin jos koiraeläin tuijottaa kiinteästi, se vaatii jotakin tai
valmistautuu hyökkäämään. Nämä koirat eivät todellakaan hyökkää. Niitä
ei tarvitse yhtään pelätä. Lisäsävyjä ja merkityksiä kuviin tulee
taustamaisemista, koiran koon vaihtelusta ja joskus erilaisesta
rekvisiitasta. Mitään yksitoikkoista näissä kuvissa muka on?
Yritän saada ne selkeän yksinkertaisiksi ja jätän niistä pois
monenlaista turhaa. Tyylittelen hiukan. Joskus koiraa on kylläkin
venytetty niin pitkulaiseksi että hirvittää melkein.
Tuntuu suurelta puutteelta, että en ole saanut minkäänlaista
taideopetusta, ellei aineyhdistelmääni kuuluvia taidehistorian
opintoja - cum laude approbatur - arvosana Jyväskylän
yliopistossa - lasketa sellaiseksi. Ammattitaiteilijoiden
töistä myös hyötyy paljon. Muutaman kerran oikeat taitelijat ovat
juryttäneet koiriani näyttelyihinsä
Nämä minun koirani ovat mielessäni olleet pitkään turvallisina
talonvahteina mutta viime aikoina joillekin niistä on ajatuksissani
tullut vanhojen myyttien tapaisia kuolemaan liittyviä tehtäviä.
Yhden nimenä onkin Noutaja. Ne odottelevat uskollisesti kuin koirat
ikään ja saattelevat lähtijän tuonpuoleiseen. Koiran ja ihmisen 300 000
- 400 000 vuotta vanha kaveruus kestää loppuun asti. Kuvieni koirat
eivt ole pelottavia kuten antiikin kreikkalaisten kolmipäinen
koirahirviö Manalan vahti Kerberos. Ne muistuttavat minun
ajatuksissani enemmän vanhaa Egyptin kulttuurin Anubis-koirahahmoa,
joka saattelee vainajan Osiriksen tuomioistuimen eteen ja on valvomassa
vainajan sydämen punnitusta.
Lempeästä kuolemasta mieleen tulee vielä Hugo Simbergin ystävälliset
luurankomiehet, jotka miltei anteeksipyydellen lähtevät johdattelemaan
vainajaa. Millaisiahan ovat olleet suomalaisen mytologian
"villahäntäiset tuonenkoirat", jotka vahtivat Manalan porttia?
Ovatkohan nämä minun Mustini ja Vahtini liian juhlavassa seurassa, kun
vertailen niitä ikivanhojen myyttien koiriin. Mutta jos haluaa,
niitähän voi katsella vain normaaleina pihan vahtikoirina ja olla
turvan takana. Möröt eivvät uskalla tulla pimeällä pihaan.
Sakari Viinamäki
| Klikkaa isommaksi
Potilas 2010
Aamutuimaan 2009
 Iltatähti 2012
Musti 2013
Sisällä vai ulkona 2013
Viimeinen tilaisuus 2017
Noutaja 2015
|
